Mekaanisten vesimittareiden suurimman sallitun virheen (MPE) standardit luokitellaan kansainvälisten/alueellisten teknisten eritelmien (esim. ISO 4064, OIML R49) ja mittarin tarkkuusluokkien perusteella, jaottelun perustuessa ensisijaisesti virtausnopeusalueisiin ja mittarityyppeihin (tilavuus- tai turbiinimittari).
Mekaanisten vesimittareiden suurimman sallitun virheen (MPE) luokittelu noudattaa maailmanlaajuisesti tunnustettuja standardeja, kuten ISO 4064 (International Organization for Standardization) ja OIML R49 (International Organization of Legal Metrology). Keskeiset luokitteluperiaatteet ovat seuraavat:
- Tarkkuusluokan määritelmä: Mekaaniset vesimittarit luokitellaan tarkkuusluokkiin (esim. luokka 1, luokka 2 standardin ISO 4064-1 mukaisesti) niiden mittaussuorituskyvyn perusteella. Jokainen luokka määrittelee pakolliset suurimman sallitun virheen raja-arvot eri virtausnopeusväleillä.
- Virtausnopeusalueen jako: Vesimittarin käyttövirtausalue jaetaan kahteen keskeiseen alueeseen: "pieni virtausnopeusalue" (minimivirtauksesta Q₃ siirtymävirtaukseen Q₂) ja "korkea virtausnopeusalue" (Q₂:sta ylikuormitusvirtaukseen Q₄).
- Suurimman sallitun virheen (MPE) raja-arvot: Luokan 1 mittareilla MPE on ±5 % matalan virtauksen alueella ja ±2 % korkean virtauksen alueella. Luokan 2 mittareilla MPE on ±3 % matalan virtauksen alueella ja ±2 % korkean virtauksen alueella. Nämä rajat varmistavat mittausten yhdenmukaisen luotettavuuden todellisissa käyttötilanteissa.
- Pieniläpimittaisten mittareiden erityisvaatimukset: Kotitalouksien pieniläpimittaisten mekaanisten vesimittareiden (esim. nimellishalkaisija ≤15 mm) osalta voidaan soveltaa lisämääräyksiä "vähimmäisvirtausnopeuden (Q₃)" virheeseen, jotta varmistetaan pienen virtauksen tai tippumisen olosuhteiden tarkka mittaus.
Kaikki luokitukset on suunniteltu vastaamaan käytännön vedenkulutusmalleja ja tasapainottamaan mittaustarkkuutta sekä lakisääteisen mittaustoiminnan ja kaupallisen käytön toiminnallista toteutettavuutta.
Julkaisun aika: 18.11.2025