Tutkavirtausmittareiden tarkkuuteen vaikuttavat pääasiassa seuraavat tekijät: Ensinnäkin asennusolosuhteet – anturin on oltava kohtisuorassa vedenpintaan nähden ja asennettu suoraan kanavaosuuteen (ei esteitä vähintään 5 kertaa kanavan leveyden verran ylävirtaan ja 2 kertaa kanavan leveyden verran alavirtaan) turbulenttien virtauskenttien (kuten pyörteiden ja takaisinvirtausten) välttämiseksi. Toiseksi poikkileikkausparametrien tarkkuus – kanavan poikkileikkauksen koon ja muodon (esim. suorakulmainen, puolisuunnikkaan muotoinen) syöttövirheet vaikuttavat suoraan virtauslaskennan tuloksiin. Kolmanneksi ympäristöhäiriöt – voimakas sähkömagneettinen säteily, rankkasade, tiheä sumu ja suuri määrä veden pinnalla kelluvia esineitä voivat häiritä tutkasignaaleja. Neljänneksi laitetyyppi – integroiduilla tutkavirtausmittareilla, jotka mittaavat sekä nopeutta että vedenpintaa, on yleensä parempi tarkkuus kuin niillä, jotka mittaavat vain vedenpintaa. Ihanteellisissa olosuhteissa (säännöllinen poikkileikkaus, vakaa virtauskenttä ja standardipatojen/kourujen kanssa sovitettu) tarkkuus voi olla ±3 %; monimutkaisissa tilanteissa, kuten luonnonjoissa, tarkkuus on yleensä ±5–±10 %.
Julkaisun aika: 28.9.2025